Todistetusti maailman paras bataattikeitto

Voi voi kuinka hiljaista täällä blogissa on viime aikoina ollut. Pahoitteluni siitä. Leipomisten osalta on tehnyt mieli jälleen kerran melkeinpä heittää hanskat tiskiin, koska mielikuvitus alkaa loppua kesken tämän maidottomuuden ja gluteenittomuuden tuomien rajoitusten myötä ja niin...tällä itsehillinnällä leipomiset alkavat myös kertyä, minneppä muualle kuin vyötärölle. Arkiset kokkailutkin ovat olleet mitä milloinkin joten eipä niistä ole paljon blogiin viittinyt näpytellä. Eilen tein kuitenkin niin herkullista bataattikeittoa, että sitä oli pakko tulla tänne hehkuttamaan ja jakamaan reseptiä. Tein eilen myös paljon puhuttua paleo-leipää josta postausta myöhemmin.

Sosekeitot kaipaavat mielestäni tuorejuustoa tai vähintäänkin kunnon lorauksen kermaa, jotta niistä saa maistuvia. Tämänpä vuoksi viime aikaiset keitot ovatkin olleet enemmänkin kirkasliemisiä tai tomaattipohjaisia. Jonkin verran olen käyttänyt soijakermaa ruuanlaitossa, mutta yritän soijan käyttöäkin pitää kohtuudessa, koska yllätys, yllätys sekin on vatsaa herkistävä (ainakin omaa vatsaani) isommissa määrissä käytettynä. Onko teillä muuten jotain hyvää vinkkiä millä korvata tuorejuustoja maidottomassa ruokavaliossa? Tämän reseptin bongattuani pääsin kuitenkin taas ihanien, samettisten sosekeittojen maailman. Alkuperäisen reseptin löysin täältä ja kyseinen resepti oli niin herkullisen kuuloinen, että tein sen täysin alkuperäisen reseptin mukaan mitään siihen lisäämättä, tai mitään pois jättämättä. Tämä keitto on todellakin nimensä vetoisesti maailman paras. Olkaapas hyvät!

Maailman paras bataattikeitto

1 iso bataatti
1 sipuli
2-3  porkkanaa
2-3 perunaa
öljyä
pätkä inkivääriä
puolikas chili
kasvisfondia
vettä
pippuria
suolaa
1 prk kookoskermaa

Kuori ja paloittele bataatti, prokkanat, perunat ja sipuli. Kuullota kasviksia öljyssä kattilassa pieni tovi. Lisää kuullotettujen kasvisten joukkoon chilin puolikas josta olet poistanut siemenet sekä paloiteltu tai raastettu inkivääri. Lisää vettä niin että kasvikset peittyvät. Lorauta mukaan noin ruokalusikallinen kasvisfondia. Kiehauta ja keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää tämän jälkeen kookoskerma, suolaa ja pippuria ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. 

Erilainen suklaakakku

Edellisessä postauksessakin olleen suklaa-marenkikakun jälkeen teki mieli tehdä viimeisille synttärivieraille hivenen kevyempi suklaakakku. Kyllä, luit oikein, vähän kevyempi suklaakakku. Eihän suklaakakku nyt koskaan kovin kevyt ole, mutta hitusen kevyempää herkuttelua tämän kakun kanssa voi harrastaa.

Hieman jännitti minkä makuinen kakusta tulee, koska en ollut ennen tehnyt suklaakakkua tällaisista raaka-aineista. Herkullinen kakku tästäkin leipomuksesta kuitenkin tuli ja se vei kyllä mennessään raikkaan mansikkakastikkeen ja vanilijasoijajäätelön kanssa. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Erilainen suklaakakku

300 ml kookoskermaa
2 kananmunaa
1.5 dl muscovadosokeria tai kookospalmusokeria
1 dl kookosjauhoja
0.75 dl raakakaakaojauhetta (tai 100% tummaa kaakaota)
1 banaani

Vatkaa kananmunat sokerin kanssa kovaksi vaahdoksi. Muussaa banaani tasaiseksi mössöksi. Lisää kookoskerma ja banaani muna-sokerivaahdon sekaan ja sekoita hyvin. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää siivilän kautta muiden ainesten joukkoon. Kaada taikina 20 cm kokoiseen leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarkkaile kakun mehevyyttä paiston aikana, kakun on tarkoitus jäädä sisältä pehmeäksi.

Mansikkakastike

200 g kohmeisia mansikoita

Laita kohmeiset mansikat tehosekottimeen ja sekoita sileäksi kastikkeeksi.

Tarjoa kakku sen levättyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mutta mieluusti yön yli. Tarjoa mansikkakastikkeen ja soijajäätelön kanssa.

Suklaa-marenkikakku

Lähes kaikki kiinnostavat makeiden leivonnaisten reseptit, joita voi helposti muokata gluteenittomiksi ja maidottomiksi ovat tavalla tai toisella suklaisia. Tai marenkisia. Noh tässäpä resepti joka sisältää molempia. Tämä kakku on herkullinen. Piste. Alkuperäinen resepti jonka muokkailin tähän muotoon on täältä. Suklainen pohja on mutakakkua muistuttava, mutta ei jää yhtä pehmeäksi. Marenki puolestaan jää kuoren alta mukavan pehmeäksi, juuri sellaiseksi jollaisena marenki on mielestäni herkullisinta. Kakku oli ihanaa, kun tarjosin sitä vieraillemme (tuolloin kakku oli ollut jääkaapissa paiston jälkeen neljä tuntia), mutta suorastaan taivaallista seuraavana aamuna, kun rääpin kakkulautaselta loppuja suuhuni. Ja kyllä vain, kakkua aamupalaksi! Synttärit on vähintäänkin hyvä syy moiseen överiherkutteluun. Tulikohan nyt varmasti käytettyä riittävästi ylistyssanoja tästä kakusta? Jos ei, niin alleviivataan asiaa varmuuden vuoksi seuraavalla lauseella: tämä oli paras kakku jonka olen koskaan tehnyt.

Käytin kakun tekoon 24 cm kokoista irtopohjavuokaa. Muistathan, että mikäli haluat tehdä kakusta maidottoman, tarkistat suklaasta, että se ei sisällä maitoa. Osa yli 70 % tummista suklaistakin saattaa nimittäin sisältää maitojauhetta. Ja jälleen kerran, maidottomuuden edellytys on maidoton margariini voin sijaan. Mariannerouhe sisältää alle 0.05 % maitoa joten, jos haluat täysin maidotonta jätä myös mariannerouhe pois, oma vatsani näin pienen määrän maitoa suvaitsee. Jos haluat tehdä kakusta gluteenipitoisen voit korvata kookos- ja tattarijauhot vehnäjauhoilla.

Suklaa-marenkikakku

100 g tummaa suklaata (vähintään 75 %)
75 g margariinia tai voita
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl tattarijauhoa
3/4 dl kookosjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin raastettu kuori

Marenki:
2 munanvalkuaista
1 dl sokeria
(1 dl mariannerouhetta)

Paloittele suklaa ja sulata rasvan kanssa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita välillä sulatuksen aikana. Vispaa sokeri ja munat kuohkeaksi, valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon suklaata ja jauhoja vuorotellen. Lisää myös appelsiininkuoriraaste ja sekoita varovasti tasaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle pala leivinpaperia ja voitele reunat ohuesti öljyllä tai käytä blogissa usein mainitsemaani vuokasprayta.
Paista kakkua 200 asteisessa uunissa keskitasolla 15-20 minuuttia. Kakku on valmis, kun pinta alkaa tummua. Ole kuitenkin tarkkana, että et polta kakkua. Kakkua kannattaa vahtia viimeiset 5 minuuttia paistoajasta. Kun otat kakun uunista, pienennä uunin lämpö 175 asteeseen.

Kakun ollessa uunissa vispaa marenkivaahto.
Erottele munista keltuainen ja valkuainen. Lisää valkuaisten joukkoon noin 1/2 dl sokeria ja ala vispata sokeria ja valkuaisia vaahdoksi. Kun vaahto alkaa kiinteytyä lisää loput sokerista, pikkuhiljaa kokoajan vatkaten. Vatkaa vaahtoa kunnes se on niin kovaa, että vaahto pysyy kulhossa vaikka ravistaisit sitä ylösalaisin. Hyvä testi vaahdon riittävälle vispaukselle on myös se, että kun otat vaahtoa vähän sormien väliin, ei vaahto tunnu lainkaan rakeiselta. Tällöin sokeri on sulanut vaahdon joukkoon hyvin. Lisää valmiiseen marenkivaahtoon mariannerouhe pienissä erissä ja sekoita nopeasti, mutta varovaisesti (älä vispaa).
Nostele lusikalla marenkivaahto kakun päälle ja jatka paistamista 175 asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan tai siihen asti, että marenki saa kauniin vaaleanrusehtavan sävvyn. Jäähdytä hyvin ja halutessasi tarjoile jäätelön kera.

Proteiinipallerot

Mietiskelin maidottomalle ja gluteenittomalle ruokavaliolle siirryttyäni kovasti sitä miten saan pidettyä huolen siitä, että saan liikuntaan nähden riittävästi proteiinia, tähän asti kun olin ollut lähestulkoon intohimoinen rahkan mussuttaja ja erilaiset proteiinipatukat ja -juomat kuuluivat melkeinpä viikottaiseen ruokavalioon. Pähkinäthän ovat oiva tapa saada proteiinia, mutta ei niitäkään halua määräänsä enempää puputtaa. Noh eipä tuo riittävä protskun saanti sit loppuen lopuksi ole ollutkaan niin vaikeaa, kun liha, kala ja kana kuuluu ruokavalioon. Nyt kun vielä jokin aika sitten löysin riisiproteiinin (ainoa proteiinijauhe jota vatsani kestää päivittäisessä käytössä) niin protskun saanti ei ole ollut enää pään vaivana.

Oli proteiinin saannin suhteen asiat niin tai näin, olen kuitenkin tovin haikaillut helppojen välipalojen perään, jotta kiireisinä työpäivinä vosi nopeasti napata jotain muutakin syötävää kuin esim iän ikuisen banaanin. Tokihan gluteenittomia ja maidottomia proteiinipatukoita löytyy esimerkiksi luontaistuotekaupoista, mutta niin suolaiseen hintaan, että ne tekee mieli ohittaa. Olenkin pariin otteeseen testaillut erilaisia protskupatukoita enemmän ja vähemmän onnistuneesti, mutta nämä vei kyllä kielen mennessään.

Olin repaissut näiden pallukoiden alkuperäisen ohjeen jonkin lehden sivulta, mutta en kuollaksenikaan muista mistä. Vähän reseptiä soveltelin ja lopputulos on tässä. :) 

Proteiinipallerot

3 dl gojimarjoja

1 dl cashewpähkinöitä

4 rkl hamppuproteiinia

4 rkl kookosöljyä

1 rkl agavesiirappia (tai hunajaa)

2 rkl tummaa ruokosokeria

Murskaa goijimarjat tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon loput ainekset ja sekoita tehosekoittimessa tasaiseksi. Pyöräytä välillä massaa lusikalla, jotta saat sekoittimen pohjaltakin kaikki ainekset mukaan. Pyörittele massasta lusikan avulla palleroita, massa saa olla melko murumaista sillä se kiinteytty pyörittelyn myötä. Laita pallerot jääkaappiin jähmettymään.

Mantelinen raparperipiirakka

Löysin kesällä tämän piirakan reseptin alunperin täältä. Resepti herätti alkuun kiinnostuksen, koska se ei sisältänyt lainkaan maitoa ja siinä oli niin vähän venhnäjauhoja, että ajattelin niiden olevan helposti korvattavissa gluteenittomilla jauhoilla. Toinen kiinnostuksen herättäjä oli mantelimassan käyttö pohjassa. Kokeilin tätä piirakkaa ensimmäisen kerran jo kesällä. Tuolloin en löytänyt mistään raparperia, enkä kehoituksista huolimatta sitä kehdannut lähteä random naapureilta kerjäämään. Omat raparperini olivat tuolloin vielä niin pikkiriikkisä, että halusin antaa niiden nauttia vielä kesäisistä päivistä. ;) Tämän vuoksi kokeilin tehdä piirakan kirpeistä omenoista ja toimihan se näinkin, mutta nyt kun eilen tein piirakan raparperista, ei tätä enää omenasta tee mieli tehdäkään.

Muruseoksessa paremmin toimii voi, koska tällöin muruseos kovetuu paremmin. Mikäli maidoton piirakka on kuitenkin toiveissa, saat sen käyttämällä täysin kasvispohjaista margariinia. Mantelimassa kannattaa pilkkoa melko pieniksi ennen sekoitusta, jotta saat sen mahdollisimman hyvin sekoittumaan kananmunien ja sokerin kanssa. Tätä ongelmaa ei tietystikään tule, jos omistat kunnon monitoimikoneen teholeikkureineen, mutta itselläni ei sitä ikävä kyllä ole. Sähkövatkainkin kyllä ajoi asiansa.

Piirakan vein eilen töihin työkavereiden iloksi. Maistuu hyvin sellaisenaan, mutta halutessasi voit tarjota kaverina vanilian makuista soijajäätelöä tai mikäli maito ei ole ongelma olisi vanilijakastike täydellistä. Niin ja mikäli haluat tästä ihan normaalin, gluteenipitoisen piirakan korvaa vain gluteenittomat jauhot vehnäjauhoilla.

Ps. tämä piirakka EI ole kevyt! ;)

Mantelinen raparperipiirakka

Pohja
450 g mantelimassaa
5 kananmunaa
2 tl tuoretta inkivääriä

Täyte
12 dl raparperia
2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
2 rkl perunajauhoja

Murupinta
3 dl gluteenittomia jauhoja (käytin 1 dl kookosjauhoja 2 dl tattarijauhoja)
50 g mantelilastuja
1 dl sokeria
150 g margariinia tai voita

Sekoita mantelimassa, munat ja raastettu inkivääri tasaiseksi joko sähkövatkaimella tai monitoimikoneen teholeikkurilla. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pohjaa 175-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Pese raparperit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Lisää raparperien joukkoon sokerit ja perunajauhot. Levitä seos esipaistetun pohjan päälle.

Valmista muruseos. Yhdistä jauhot, mantelilastut, sokeri ja paloiteltu voi käsin nyppimällä murumaiseksi seokseksi. Levitä muruseos tasaisesti raparperien päälle. Paista piirasta 175-asteisen uunin keskitasolla 35-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

Maailman helpoin ja kevyin omenaherkku

Nyt on syksy!! Jipii! Ehkäpä suorastaan lempivuodenaikani. Tykkään kesästä aivan valtavasti, keväästä melkeinpä vielä enemmän, mutta syksyssä on jotain aivan ihanaa. Kuulaat aamut, ruska, kynttilät, pimenevät illat...just name it! Täällä etelässä asuessa on syksyissä myös uusia ihania juttuja kuten luumut ja omenat. Lapin kasvatista tuntuu ihan käsittämättömältä, että omenoita tulee välillä riesaksi asti ja niitä jaetaan tienposkissa halukkaille. 

Syksyllä omenoita sitten saakin syödä muodossa ja toisessa. Oma suosikkini on ehdottomasti tämä helppo ja kevyt herkku. Tästä ei herkuttelu enää helpommaksi mene. Tarvitset vain sen määrän omenia mitä haluat syödä, kanelia ja mikron. Paloittele omenat, ripottelet päälle haluamasi määrän kanelia ja jos herkkuhammasta oikein kolottaa voit lorauttaa päälle vielä hieman hunajaa tai agavesiirappia. Sitten koko komeus mikroon minuutiksi ja herkuttelemaan! Tässä herkussa on sekin hyvä puoli, että jos omenat ilman kypsennystä närästävät saatat hyvinkin pystyä syömään niitä näin. 

Ihanaa ja nautinnollista syksyä!

Bataattipata

Sain tänään odotetun vieraan. Ihanan, rakkaan ystäväni koko päiväksi ilahduttamaan vapaapäivääni. Ohjelmassa meillä oli vain ja ainoastaan toistemme seurasta nauttimista ja oleilua. Parasta ja juuri sitä mitä hektisten työpäivien jälkeen kaipasin. Pitihän meidän toki syödäkin jotain päivän aikana joten päätin kokeilla täältä bongaamaani reseptiä. Jälkkäriksi tein meille elämäni ensimmäisen raakakakun jonka herkullisuudesta taisimme molemmat aikalailla yllättyä. Vähän tuo kakku vaatii vielä työstöä, jotta se olisi täydellistä, joten sen reseptiä postailen myöhemmin.

Mutta tässä siis mukavan mausteinen pata tuleviin syysiltoihin joka vei ainakin meidän kielet mennessään. Alkuperäinen resepti oli hyvin viitteellinen joten heittelin ainekset mukaan vähän mututuntumalla, mutta tässä pataan käyttämäni määrät suunnilleen. Mikäli pata jää liian nestemäiseksi lisää hieman soijarouhetta tai jos haluat kastikemaisempaa lisää vettä tai vähennä soijarouheen määrää. Padan kanssa sopisi loistavasti turkkilainen jugurtti, mutta on aikalailla täydellistä näinkin (enkä oikeastaan halua tällaisena ruokavammaisena edes miettiä kuinka täydellistä tuo ihanan paksu jugurtti tämän padan kanssa olisi). Korianteria olisin halunnut laittaa päälle lisukkeeksi, mutta sitä ei kaupassa harmikseni ollut.

Bataattipata

1 keskikokoinen bataatti
1 iso sipuli
1 paketti kikherneitä
½ dl ketsuppia
1 tölkki kookosmaitoa
noin 2 dl soijarouhetta
noin 3 dl soijasuikaleita
noin 1-2 dl vettä
3 tl punaista curry tahnaa
1-2 tl kasvisfondia
suolaa
pippuria

Pilko sipuli ja kuullota hyvin, ainakin 5 min ajan. Kuori ja paloittele bataatti ja anna kypsyä padassa kannen alla hetki, bataatit saavat jäädä kuitenkin vielä hieman koviksi. Lisää joukkoon loput ainekset ja mausteet, sekoita ja anna hautoa kannen alla sen aikaa, että bataatit ovat kypsiä.

Persilja on kuvausrekvisiittaa. ;)

Kookospallerot

Pitkästä, pitkästä aikaa saan aikaiseksi jotain herkkupostausta. Vapaapäivän ja perjantain kunniaksi päätin kokeilla tehdä kauan himoitsemiani kookospalleroita. Pallerot osoittautuivat äärimmäisen yksinkertaisiksi tehdä ja ihan super herkullisiksi. Maistuvat varmasti niillekin jotka eivät ole kookoksen suurimpia ystäviä sillä kookoksen maku on hyvässä tasapainossa muiden ainesten kanssa. Mikä parasta nämä herkut ovat maidottomia ja gluteenittomia. :)

Tässä resepti, olkaa hyvät! Aurinkoista viikonloppua!

Kookospallerot noin 16 kpl

75 g margariinia (keiju sininen)

2 dl muscovadosokeria

2 tl aitoa vanilijajauhetta

4 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

2 rkl raakakaakaojauhetta tai tummaa kaakaojauhetta

1/2 dl kookoshiutaleita

1-2 rkl kylmää kahvia tai vettä

Sekoita sokeri, vanilijajauhe ja huoneen lämpöinen margariini keskenään. Hienonna kaurahiutaleita tehosekoittimessa sen verran, että ne rikkoontuvat hieman. Lisää kaurahiutaleet, kookoshiutaleet ja kaakao sokerin ja margariinin joukkoon ja sekoita. Lisää vesi tai kahvi massaan koko ajan sekoittaen. 

Laita jääkaappiin noin 30 minuutiksi vetäytymään.

Pyörittele massasta palloja ja pyöritä ne sitten kookoshiutaleissa.

Säilytä jääkaapissa.

Elokuun hienoin sunnuntai

Tässäpä pieni postaus eilisestä jonka olin jo otsikoimassa kesän parhaaksi sunnuntaiksi, mutta onhan tähän kesään nyt mahtunut muitakin hienoja sunnuntaita. Elokuulle tämä oli kuitenkin heittämällä paras. :) Olin siis koko kesän odottamallani Kukka Laakson kahvakuulakurssilla Mäntyharjulla. Aivan huippujen huippu iltapäivä! Neljä tuntia kahvakuulan nostamista, tekniikan harjoittelua ja hiomista alusta alkaen ja parhaan mahdollisen ohjaajan neuvoin. Voiko enempää toivoa? Ei.

Iltapäivä oli todella silmiä avaava tuon lajin suhteen, mitä osasin kyllä odottaakin. Olen toki tätä ennenkin kahvakuulaa heilutellut jumppatunneilla ja kotona. Tehnyt "tempauksia" ja "heilautuksia", mutta kyllähän tuo kahvakuulan nostaminen siten kuin se täytyisi tehdä on jotain ihan muuta. Laitoinkin siksi tempaukset ja heilautukset tuohon edelle heittomerkkeihin, koska se miten olen niitä kotona tehnyt ja miten ne on jumpassa ohjattu on sama asia kuin sanoisit uivasi rintaa vaikka se olisikin sitä sammakkoa. En kuitenkaan todellakaan tarkoita sitä, etteikö kahvakuulaa voisi käyttää muuhunkin kuin tuohon nostamiseen ja se on oiva apuväline kotikuntoiluunkin. Mielestäni on pääasia, että liikut. Harjoittelimme iltapäivän aikana viittä eri perusliikettä ja se on tuntunut tänään koko kropassa ja taitaa tuntua huomenna entistä enemmän. Hauiskääntö ei tällaista taitaisi ihan saada aikaan. ;)

Kotiin ajellessani olin ihan intoa täynnä ja sitä olen edelleen. Nyt löytyi täydellinen lihaskuntotreenimuoto kotona treenaamiseen. Tosin tekniikan oppiminen vaatii harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua, ei ole meinaan ihan hanskassa näin yhden päivän pohjalta. Ylläri. ;) Tällainen treenaaminen kaiken kaikkiaan kuitenkin tuntuu omalta etenkin nyt, koska sen tekeminen onnistuu helposti kotona ja siinä kehittymiseen on "yksinkertainen kaava". Parasta!

Luapsin sitä lihaskuntopostausta ja sen kirjoittelu tuntuu nyt jokseenkin hölmöltä, koska jatkossa taidan itse keskittyä tuohon nostamiseen. Mutta voinhan silti kirjoitella sellaisen treenin mitä olen muun muassa tässä kesän aikana tehnyt. Ja jotta kellekään ei jäisi se kuva, että dissaisin jotain niin siitä ei ole kyse. Jokainen liikkukoon juuri niin kuin haluaa ja käyttää kahvakuulaansa siten kuin sen parhaaksi näkee. Kuten aikaisemminkin sanoin, on pääasia, että liikkuu! Tässä postauksessa kyse on vain siitä, että taisin löytää oman juttuni. :) (taas) ja halusin jakaa tämän innostuksen teidän kanssnne.

Valitettavasti kuvat jäi melkeinpä puuttumaan, koska olin matkan päällä yksin ja mielessä kaikki muu kuin kamera ja silloin kun sen kameran muistin oli kädet kyynärpäitä myöten magnesiumissa (vihdoin Suomen kovin kämmenhikoilija löysi pelastuksensa, tätä kun ei salilla voinut käyttää).

Aamu alkoi tuorepuurolla. 

Kisakuulia ja rannesuojat. Tänään olikin jo pakko tilata omat uudet kuulat. Toivottavasti kusti polkee nopeaa! :)

Ruokavammaisen matkaeväät. Paluumatkalla, kun yllä olevat oli jo popsittu, Hämeenkosken Siwasta ainoa gluteeniton ja maidoton välipala mitä löysin (jos ei hedelmiä lasketa) oli hedelmäsmoothie. Sekin maksoi 3.90 €! Kiukutti.

Lupailin kotimatkalla kaverille puhelimessa, että tänään syön vaan jauhelihaa ja ketsuppia, koska minkä tahansa muun ruuan laitto tuntui ylivoimaisen raskaalta. Pakko oli kuitenkin vähän duunata. Jauhelihaa, linssejä ja tomaattikastiketta höystettynä oman maan (lue yrttilaatikon) basilikalla. Osu ja uppos.

Gluteeniton näkkäri

Kovin on hiljaista ollut täällä blogin puolella viime aikoina, pahoitteluni siitä. Tuntuu, että oikein minkäänlaista ruokainspistä ei ole tahtonut tulla joten en ole jaksanut ottaa blogin kirjoittelustakaan ylimääräistä stressiä. Gluteeniton ja maidoton ruokavalio jatkuu ja kaikenmoisia leipomuksia ja ruokia on tullut kokeiltua enemmän tai vähemmän onnistunein tuloksin. Etenkin leipomisen osalta tulokset ovat olleet enemmän jälkimmäisiin viittaavia. Muun muassa kengänpohja-pannukakkua on tullut tehtyä, jonka ihme ja kumma sai alas, kun päälle laittoi yhtä paksun kerroksen hilloa ja kookoskermavaahtoa mitä itse pannukakku oli. Ei siis todellakaan postauksen arvoisia kokeiluja. Heh.

Pieni kiukkukin on hiipinyt pintaan siitä, että juuriko kaikesta hyvästä täytyy luopua. Onneksi on yksi joka ei petä ja sehän on tuo täällä blogissakin yhtenä ensimmäisistä postauksista ollut näkkäri, josta tein gluteenittoman version ja vihdoin sain aikaiseksi jotain postauksen arvoista joka sai pienen hymyn kareenkin suupieleen. Paljonhan tämä resepti ei eroa alkuperäisestä, mutta ajattelin sen tänne kirjoitella, jos kaikilla gluteenittomalla ruokavaliolla olevilla ei ole mielenkiintoa tai halua kokeilumielellä lähteä muuttamaan gluteenipitoisia reseptejä gluteenittomiksi.

Gluteeniton näkkäri

4 dl gluteenittomia kaurahiutaleita (jauhoin suuret kaurahiutaleet hieman hienommiksi tehosekoittimella)
2 dl pellavansiemeniä
2 dl auringonkukansiemeniä
2 dl seesaminsiemeniä
1 dl kookosjauhoja
1 dl tattarijauhoja
2 tl psylliumkuitujauhetta
1.5 tl suolaa
7 dl vettä

Sekoita ainekset keskenään ja levitä tasaiseksi kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Jaa sopivan kokoisiin paloihin ennen paistamista pizzaleikkurilla tai veitsellä. Paista kiertoilmauunissa 180 asteessa 45 minuutin ajan ja avaa uunin luukku 15 minuutin välein. Kuivata lopuksi 100 asteessa 30 minuutin ajan. Taittele näkkäri paloiksi lämpimänä, näin leivät eivät halkeile niin paljon.

Olen muuten nyt kahden ja puolen kuukauden ajan reippaillut ilman kuntosalia ja olen ainakin toistaiseksi ollut tällaiseen liikkumiseen enemmän kuin tyytyväinen. Kiinnostaisiko teitä muuten tietää minkälaisia lihaskuntotreenejä kotona teen? Tai jotain muuta liikkumisistani? Nyt alan hörppimään vielä viimeiset kupposet teetä ja suuntaan yöksi töiden pariin. Kauniita unia! :)

Puutarhurin kesäkurpitsa-broileripata

Eikä minkä tahansa puutarhurin kesäkurpitsa-broileripata, vaan minun! Nii-in, enpä olisi uskonut, että voin joskus sanoa, että tein itse kasvattamastani kesäkurpitsasta ruokaa. Tuo valtavan kokoinen mötikkä oli aivan älyttömän hyvää. Paljon makeampaa ja mehukkaampaa kuin kaupan kesäkurpitsat, ei lainkaan vetistä. Vielä tuosta yhdestä pensaasta näyttäisi ainakin kaksi kesäkurpitsaa tulevan joten herkutteluhetkiä on luvassa! Tulikohan nyt varmasti riittävästi hehkutettua tätä oman "kasvimaani" tuotosta? ;)

Tein tästä kultakimpaleestani tosi simppelin padan johon käytin niitä aineksia mitä nyt jääkaapista sattui löytymään. Kookosmaito olisi sopinut tähän todella hyvin, mutta sitä ei harmi vaan kaapista nyt löytynyt. Mutta tässä siis resepti yksinkertaiseen, mutta herkulliseen pataan.

Puutarhurin kesäkurpitsa-broileripata

500 g broilerin fileetä
1 kesäkurpitsa
3 salaattisipulia varsineen tai 3 vähän suurempaa sipulia
3 tomaattia
1-2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
4 rkl soijaa
1 rkl hunajaa, siirappia tai fariinisokeria
ripaus pippuria
(esim. maissitärkkelysjauhoja suurustamiseen)

Pilko kesäkurpitsa, sipulit ja tomaatit ja kuori ja raasta inkivääri.
Paista broilerin fileet joko kokonaisina tai paloittele ne ennen paistamista haluamasi kokoisiksi.
Kuullota sipulit ja lisää sen jälkeen pataan muut kasvikset, broilerit sekä mausteet. Suurusta halutessasi maissitärkkelysjauhoilla. Anna hautua noin 15 minuuttia kannen alla. Tarjoile kvinoan tai riisin kera.

Retkisämpylät Evolle

Kylläpä olen ollut viime aikoina laiska, kun näitä blogipäivityksiä on tullut niin harvakseltaan. Tai noh, en tiedä voiko puhua kuitenkaan laiskuudesta. Uuteen työhön perehtyminen on tainnut vähän viedä voimia ja aivotyötä ei ole töiden jälkeen kauheasti jaksanut tehdä. Olen muuten ollut todella tyytyväinen tuohon päätökseeni työpaikan vaihdon suhteen. Päivittäin olen kiitellyt itseäni tästä, voisiko sanoa rohkeudesta. Perfektionistia minussa on toki ärsyttänyt suunnattomasti, kun monen asian suhteen on vielä aika pihalla, mutta nopeastipa tuohon hommaan on loppuen lopuksi päässyt jo kiinni. Eipä minulta täydellistä suoritusta ja osaamista taida tässä kohtaa odottaa muut kuin minä.

Viikko sitten lauantaina olimme Evolla mieheni ja koiran kanssa iltapäivän retkeilemässä. Säät suosi vähän liiankin hyvin ja ennen lähtöä mietiskelin, että paistutaanko metsään, mutta riittävällä nesteytyksellä (yhteensä 5 l vettä ja kivennäisvettä) pärjäsi hyvin. Ei muuten kauheasti ylimääräistä vettä jäänyt. Oli aivan ihanaa kulkea pitkin metsiä, mitä nyt ympärillä pörräävät ötökät välillä ärsytti, mutta Lapissa kasvaneena noihin on tainnut jokseenkin tottua. Evo on retkeilyalueena mukava, vähän tosin reittien huono merkintä harmitti. Tai siis itse reitti oli riittävän hyvin merkitty, mutta sille merkitylle reitille löytäminen ei ollutkaan niin simppeliä mitä nettisivuilla annettiin ymmärtää. Plussaa alueelle siitä, että koirat ovat alueelle tervetulleita, kunhan ne pitää kytkettynä. Tuo meidän karvakorva nauttikin suunnattomasti metsässä pomppimisesta ja järvessä itsensä viilentelystä.

Makkara olisi maistunut tällekin retkeilijälle.

Retkellehän ei voi luonnollisestikaan lähteä ilman retkisämpylöitä, makkaraa ja rusinoita. Tein meille gluteenittomia sämpylöitä jotka oli niin herkullisia, että niitä täytyi tehdä viime viikolla jo uusi satsi. Miehenikin tuumasi niiden olevan parhaita gluteenittomia leipiä mitä hän on koskaan syönyt. Kiitos kuuluu hyvälle reseptille jonka löysin Puolitiessä blogista. Kuten olen joskus tainnut mainita olen sen verran huono ja kokematon leivän tekijä, että vielä en uskaltanut reseptiä lähteä soveltamaan vaan noudatin sitä suorastaan orjallisesti. Sämpylöitä en tosin pyöritellyt vaan annostelin ne suoraan lusikalla pellille. Helppoa!

Retkisämpylät

vähän reilu 1/3 pkt hiivaa

4 dl vettä

reilu ruokalusikallinen psylliumia

1 rkl pellavansiemeniä

3 dl gluteenittomiakaurahiutaleita

3 dl tattarijauhoa

½ dl öljyä (maun mukaan rypsi-, oliivi- tai kookosöljyä)

1 tl suolaa  

ripaus sokeria tai pieni loraus hunajaa

 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää psyllium, pellavansiemenet sekä kaurahiutaleet. Anna turvota  kymmenen minuuttia liinan alla. Sekoita joukkoon muut ainekset sähkövatkaimen avulla. Nostele taikinaa samankokoisiksi kasoiksi pellille, jos haluat tasaisen muotoisia sämpylöitä voit taputella sämpylät öljytyin käsin tasaisiksi. Kohota pellillä liinan alla 20-30 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 10-13 minuuttia, sämpylöiden koosta riippuen. Varo paistamasta liian pitkään, ettei sämpylöistä tule kovia.

Sämpylät kulkevat kätevästi suodatinpussissa ja niistä ne on helppo syödäkin.

Proteiinipirtelö

Smoothiepostausta pukkaa, pitkästä aikaa! ;)
Mua on kohdannut jokseenkin yllättävä haaste. Haaste jollaista en olisi uskonut kohtaavani joitain vuosia sitten. Miten saada riittävästi energiaa? Tai no riittävä energian saanti ei ole ongelma, mutta miten saada sitä mahdollisimman hyvässä muodossa? Uuden työn myötä tuo energiatarve on kasvanut aikalailla, kun työmatka tuplaantui ja työn luonnekin on vihdoinkin jotain ihan muuta kuin istumista kahdeksasta neljään. Esimerkiksi toissapäivänä kahdeksan tunnin työvuoron aikana ehdin istua 25 minuuttia...nämä minuutit sisälsivät ruokatauonkin. Noh ei tuo meno joka päivä noin vauhdikasta kylläkään ole, mutta paljon aktiivisempaa kuin terveydenhoitajana työskennellessä. Tykkään!! Niin ja näiden työmatkojen ja työssä liikkumisen päälle vielä samat vanhat liikunnat päälle mitä on tullut tehtyä ennenkin. Sapuskaa saa siis toden totta välillä ahtaa itseensä!

Tässä on nyt useammankin kantapään kautta opittu, että tuon alati kenkuttelevan mahan kannalta mun on hyvä pyrkiä pitämään kiinni maidottomasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta. Kotona tämä kyllä onnistuu melko hyvin, mutta kyläillessä ja reissussa on aiheuttanut pientä pään vaivaa, etenkinkin jos haluaa, että ruokavalio sisältää muutakin kuin hiilihydraatteja. Mulla on ollut ihan t ö r k e ä makeanhimo jolle sain hyvin yksinkertaisen selityksen, kun laskin kuinka paljon suunnilleen saan energiaa suhteessa kulutukseen. Vähän, aivan liian vähän. No ei ihme, että tekis mieli asua irtokarkkihyllyn edessä tai vaihtaa olkalaukku kylmälaukkuun ja kulkea soija- tai riisijäätelö nonstoppina kädessä! Ja näitä mielitekoja toteuttaessa tulee kyllä todellakin syötyä vähintäänkin riittävästi energiaa, mutta missä muodossa? Yöks!! Juu ja eihän se karkin tai jäätelön mussutuskaan hyvää tuolle mahalle tee. Jatkuva pihvin, kananmunien tai vastaavien mutustaminenkaan ei nyt ihan hirveästi innosta.

Vietin viime viikolla aivan ihanat vapaapäivät Helsingissä rakkaan ystävän luona. Päädyin ystäväni vinkistä hakemaan syötävää SIS Deli+Cafesta ja ihastuin heidän gluteenittomaan leipään joka oli parasta mitä olen koskaan syönyt. Heidän tiskistään löysin myös proteiinipirtelön joka innoitti kotonakin testailemaan vähän erilaisempaa pirtelöä, jossa proteiinin määrä on hyvin taattu. Käykää muuten ihmeessä kokeilemassa kyseisen ketjun kahviloita, kun Helsingissä olette. Herkullista, terveellistä ja laadukasta syötävää ja juotavaa jonka kruunaa hyvä palvelu.

Tämä smoothie on tuhdimpaa joten kevyistä ja raikkaista smoothieista pitävän ei ehkä kannata kokeilla. Tai kokeilla kannattaa aina, mutta valmistaudu erilaiseen makunautintoon! Kaloreita tässä smoothiessa (yhdessä annoksessa) on noin 390 kcal, proteiinia 16 g, hiilihydraatteja 40 g ja rasvaa 17 g (laskin ravintosisällön kalorilaskurilla). Käytin smoothieen uutta suosikkiani chiasiemeniä joita tungen JOKA paikkaan. Kerron näistä siemenistä vähän lisää seuraavassa postauksessa.

Proteiinipirtelö (kaksi annosta)

6 kpl jääpaloja
1 banaani
4 taatelia
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
1 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl lucumaa
1 rkl maca-jauhetta
4 rkl chiasiemeniä
1/2 tl kardemummaa
1/2 - 1 tl kanelia
2 rkl pellavansiemeniä (tai pellavansiemenrouhetta)
3 dl soijamaitoa
1 dl  vettä

Pistä ainekset tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi. Lusikoi suuhusi ja saat päivälle hyvän startin!

Rosmariinibroileri

Ihanalta ja aurinkoiselta lomalta on kotiuduttu ja jotenkin päästy arkeenkin kiinni. Ihastuin kovasti Provenceen ja etenkin pieneen Cassiksen kaupunkiin, jossa vuokraamamme villa sijaitsi. Villa oli todellinen löytö viihtyisine sisustuksineen, kauniine allasalueineen ja mahtavalla maisemalla laaksoon. Useana aamuna heräilin hakemaan läheisestä leipomosta aamupalalle croisantit ja patongit, koska eihän ilman niitä sovi aloittaa aamua Ranskassa oltaessa. Oli jokseenkin huvittavaa huomata, että etenkin tuolla Cassiksessa ihmiset todellakin kävelevät patongit kainalossa paikkaan, jos toiseenkin. 

Cassiksen kukkulat tarjosivat mukavaa vaihtelua ja etenkin haastetta julksulenkeille, joille muutamana aamuna viitsin lähteä. Ja kylläpä juoksu kulkikin hyvin melkoisen hiilaritankkauksen turvin. Heh! Pariin otteeseen tein myös lihaskuntotreeniä oman kehon painolla ja jälleen kerran sain vakuutettua lisää itseäni sen tehokkuudesta, monipuolisuudesta ja helppoudesta! Jotenkin olen näköjään niin kasvanut tuohon salikulttuuriin, että en meinaa sitä edelleenkään uskoa, että kunnon treenin pystyy tekemään ilman saliakin.

Viimeisen yön vietimme Nizzassa ja siellä olisin viihtynyt pidempäänkin. Erehdyin kutsumaan Nizzaa Barceloonamaiseksi, mutta onneksi asioista (mielestään ;) ) paremmin perillä olevat osasivat korjata asian, eli Barceloona on Nizzamainen eikä toisin päin. ;) Joka tapauksessa pidän tuosta molempien kaupunkien tarjoamasta mahdollisuudesta yhdistää rantaloma ja kaupunkiloma.

Ruoka muuten puolestaan oli jokseenkin pettymys tai sitten emme vain löytäneet tietä oikeisiin paikkoihin. Jonkin verran kokkailimme villassakin ja etenkin alla oleva broileri oli hyvää. Villan piha-aluuelta löytyi valtavat rosmariinipensaat enkä malttanut olla napsaisematta sieltä muutamaa oksaa marinaadin. Broileri oli läheisen supermarketin tiskiltä aivan mahtavaa! Muuten muualla kuin omassa kotona kokkailu on aina jotenkin räpeltämiseltä tuntuvaa, kun ei ole niitä itselle tuttuja välineitä ja esim mausteita käytössä. Toisaalta pippurin ja suolan lisäksi pärjää hyvin tuoreilla yrteillä. Tämän marinadin voi tehdä joko pestolla höystettynä tai ilman, molemmat vaihtoehdot toimivat. Täytyy myöntää, että tykästyin marinadiin niin, että tein sitä vielä eilen kotonakin. :)

Rosmariinibroileri (4 annosta)

Broilerin rintafileitä 500 g

Marinadi:

Noin 1/2 dl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

2-3 oksaa rosmariinia

1 tl sitruunamehua

(2 tl vihreää pestoa)

mustapippuria

suolaa

Paloittele halutessasi broilerit saman paksuisiksi viipaleiksi, näin saat paksutkin fileet maustumaan paremmin läpikotaisin. Laita palat muovipussiin.

Kuori ja paloittele valkosipuli. Silppua rosmariini. Sekoita öljy, valkosipuli, rosmariini ja sitruuna ja rouhi mukaan maun mukaan pippuria ja suolaa. 

Kaada marinadi broilereiden joukkoon pussiin ja laita yöksi jääkaappiin maustumaan.

Paista broilerit ja tarjoa esimerkiksi perunanoisettien ja kesäkurpitsa-sipulimuhennoksen kanssa, kuten me teimme.

Vähän on aneemisen näköinen annos, mutta hyvää oli!

Tässä vielä muutama reissukuva

Villa

Cassiksen satama aamulla

Pieni aamupäiväpatikointi

Tämä oli liikaa...jopa minulle...

Mutta tämä ei! Sitruunapiirakka! Nam!!

Italialainen jäätelö ei petä koskaan. Ei koskaan.

Nizza

Au revoir!

Olen saanut tänä vuonna aikaiseksi onnistuneesti jotain mitä en aikaisemmin ole jaksanut/viitsinyt tehdä. Tai no, yritin viime vuonna, mutta huonolla menestyksellä. Itseasiassa täytyy kyllä puhua tämän asian osalta monikossa, koska miehenikin innostui asiasta (kai mojiton kuvat silmissä). Pistimme siis pienen "yrttimaan" kasvamaan takapihalle ja koska tässä vasta harjoitellaan tuota "maanviljelyä" päätettiin laittaa kasvamaan vain muutama perusyrtti eli persilja, basilika, minttu ja lisäksi chili. 

Eilen pääsinkin vihdoin napsimaan ensimmäisen kerran vähän tuoretta, omin pikku kätösin kasvatettua persiljaa keiton päälle. Tuli suorastaan juhlallinen fiilis, kun omalta takapihalta sai käydä jotain napsimassa itse laittamaansa ruokaan! Ja hyvää oli, muka paljon parempaa kuin kaupasta ostettuna! Heh! Saimme eilen rakkaita vieraita pohjoisesta pikavisiitille ja heidän mukanaan ruohosipulia ja raparperia niin saan vähän kasvatettua tuota huikean plantaasimme kokoa. Tässähän tarvitsee kohta plantaasinviljelijän olkihatun päähänsä, jotta näyttäisi uskottavalta!

Lähdemme tänään kaveripariskunnan kanssa Provenceen lomalle (JIPII!!) joten tämä hiljaiselo blogissa jatkuu. Mulla on puhallellut muutoksen tuulet viime aikoina työelämässä ja sen vuoksi olen ollut niin kuitti, että en ole jaksanut paljon blogia miettiä. Niin ja siis muutokset ovat kyllä todella mieluisia ja omasta tahdostani, mutta puolen vuoden pähkäilyn loppuun saattaminen sai aikaan ihan älyttömän väsymyksen. Noh jospa sitten taas loman jälkeen on akut vähän paremmin ladattuina. 

Tässä vielä pari kuvaa noista yrteistä ja jälkkäriksi tekemistäni banaanipannareista soijajäätelön ja mansikoiden kera. 

Mukavaa juhannusta! Älkää hölmöilkö!

Kyllä sieltä taidetaan muutama chilikin saada! 

Yrttiset jauhelihapihvit ja tomaattikastike

Tässäpä aivan mielettömän hyvä ohje jauhelihapihveille. Näitä syödessä ei voinut olla huokailematta...tomaattikastikekin sopi pihvien kanssa loistavasti. Käytin gluteenittomia kaurahiutaleita ja kevyt soijakermaa ja näin sain pihveistä maidottomia ja gluteenittomia, mutta ohje toimii tottakai yhtä hyvin tavallisista kaurahiutaleista ja ruokakermasta tehtynä. Höyrytin lisukkeeksi porkkanoita, mutta niiden sijaan keitetyt perunatkin sopisivat loistavasti. Uusista perunoista puhumattakaan.

Viikon päästä on luvassa tentti joka vaatii lukemista oikein urakalla joten ennen sitä ei taida blogipäivityksiä tulla. Aurinkoista tulevaa viikkoa!

Yrttiset jauhelihapihvit (4 annosta)

400 g jauhelihaa
1 dl kevyt ruokakermaa

1 dl kaurahiutaleita
1 sipuli
1 kananmuna
1/2 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1-2 tl mustapippuria
1 1/2 tl suolaa
1 tl timjamia
öljyä paistamiseen

Sekoita kerma ja kaurahiutaleet kulhossa. Kuori, viipaloi ja kuullota sipuli. Hienonna basilika. Lisää sipuli, jauheliha, muna, basilika, timjami sekä suola ja pippuri kulhoon ja sekoita tasaiseksi.
Taputtele kostutetuin käsin mureketaikinasta saman kokoisia pihvejä (noin 9 kpl). Paista kuumalla pannulla öljyssä noin 4 minuuttia molemmin puolin. Halkaise yksi pihvi ja tarkista kypsyys.

Tomaattikastike (4-6 annosta)

2 sipulia
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
400 g tomaattimurskaa
1/2 kasvisliemikuutiota
1/2 tl sokeria
1 1/2 tl kuivattua basilikaa tai noin 1/2 dl tuoretta hienonnettua basilikaa
ripaus mustapippuria

Hienonna sipulit. Kuumenna öljy, lisää sipuli ja kuullota noin 10 minuutin ajan. Lisää tomaattipyree ja kuullota vielä hetki. Lisää tomaattimurska, liemikuutio, sokeri ja basilika. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Mausta mustapippurilla.

Rooibosjäätee

Nyt kun vihdoin on saanut nauttia näistä helteisistä säistä on ollut hyvä syy tehdä myös yhtä lempijuomistani eli jääteetä. Sain vanhemmiltani Etelä-Afrikan lomalta ihanan mausteista ja vahvan makuista rooibosteetä joka sopi loistavasti jääteen pohjaksi. Makeutukseksi käytin vaahterasiirappia, mutta halutessa sen sijaan voi käyttää hunajaa tai vaikkapa steviaa.

Rooibosjäätee

1 appelsiini

1 sitruuna

5-7 mintun oksaa

4 rkl irtoteetä tai noin 10 teepussia 

1.5 l vettä

Vaahterasiirappia, hunajaa tms makeutukseksi maun mukaan

Pese hedelmät ja paloittele neljäksi lohkoksi. Laita hedelmät, tee ja minttu kattilaan ja kaada päälle 5 dl kiehuvaa vettä. Anna makujen tasaantua puolesta tunnista tuntiin. Purista hedelmien mehu ja mikäli käytit teepusseja, purista varovasti myös ne. Sihtaa tee ja kaada joukkoon litra jääkylmää vettä. Makeuta makusi mukaan. Tarjoa hedelmäsiivujen ja jääpalojen kera.